Poimintoja ja otteita julkaisusta:
Asiakirjoja Karjalan historiasta 1500-ja 1600 luvuilta II
Käkisalmen läänin maakirja vuodelta 1637
Istorija Karelii XVI-XVIIvv. v dokumentah II
Pozemel’naja kniga Keksgol’mskogo lena 1637 g
Saloheimo Veijo - Kirkinen Heikki - Katajala Kimmo - Hirvonen
Sari - ym. (toim.)
Joensuun Yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos
Joensuu 1991
Kahden Karjalan yhteinen historiantutkimus tuottaa asiakirjajulkaisujen sarjaa, jossa neljän vuoden väliajan jälkeen ilmestyy nyt toinen nide, Käkisalmen läänin maakirja vuodelta 1637. Se laadittiin perustaksi alueen verollepanolle ottaen huomioon sekä alueen erityisolot että venäläisaikaan ennen Stolbovan rauhaa 1617 ulottuvat perinteet. Sen sisältö on ainutlaatuisen perusteellinen.
Maakirjan periaatteita noudatettiin Ruotsin-Karjalassa aina vuoteen 1765 asti eli liki 130 vuotta huolimatta poliittisista ja hallinnollisista muutoksista. Sama arvioverotus säilyi Venäjän haltuun joutuneessa Vanhassa Suomessa kenties vielä kauemmin.
Asiakirjan erikoisasema kuvastuu siinä, ettei sitä liitetty läänintilien sarjaan, joka Haminan rauhan jälkeen siirrettiin Tukholmasta Suomeen, vaan se säilyi Ruotsin Kamariarkistossa (Valtionarkiston kokoelma Itämeren kuvernementin asiakirjoja) salassa tutkijoiden silmiltä aina vuoteen 1950 asti.
Maakirja valaisee ainutlaatuisen lavealti asutusta ja maatalouden resursseja 1600-Iuvun alkupuolella ja tarjoaa siten historiantutkijalle monipuolista tietoa ajastaan. Poikkeuksellinen on myös asiakirjan pääosan kaksikielisyys.
Julkaisun ovat toimittaneet Karjalan tutkimuslaitoksessa Kimmo Katajala ja Sari Hirvonen, asiantuntijana on avustanut petroskoilainen kollega Irina Tšernjakova. Toimittajat ovat tunkeutuneet syvälle tämän asiakirjan saloihin ja saaneet ilmi sen taustan, tekijät, laadintajärjestyksen ym. provenienssitiedot. Johdantoluku sisältää runsaasti tarkennuksia Käkisalmen läänin kameraalihallinnon historiaan.
Koska julkaisu on tarkoitettu käytettäväksi molemmin puolin valtakunnanrajaa, sen johdanto tarvitsee ehdottomasti alkutekstiä tarkoin noudattavan venäjänkielisen käännöksen. Sen laati kielitieteen kandidaatti Martti Kuusinen, Joensuun ja Petroskoin tutkimuslaitosten välisessä yhteistyössä muutenkin ansioitunut tutkija.
Joensuussa lokakuun 18. päivänä 1991
Veijo Saloheimo
toimituskunnan puheenjohtaja
Kimmo Katajala ja Sari Hirvonen
Käkisalmen lääni siirtyi Venäjältä Ruotsille Stolbovan rauhassa 1617. Ruotsalaiset hallitsivat aluetta voittomaana, joka oli valtakunnan muihin osiin nähden erityisasemassa; alue oli vapautettu sotaväenotoista, sieltä ei valittu valtiopäivämiehiä ja kaikki maa oli kruunun omaisuutta. Alueen arvioverotusjärjestelmä säilytettiin verotuksen pohjana, eikä muulle valtakunnalle ominaista pysyvää maaveroa tuotu tilalle.
Käkisalmen lääni jakautui kahteen alueeseen, joita kutsuttiin pohjoiseksi ja eteläiseksi lääniksi. Pohjoiseen lääniin kuuluivat Pielisjärven, Liperin, Ilomantsin, Kiteen, Tohmajärven, Pälkjärven, Suojärven, Suistamon, Salmin, Sortavalan, Uukuniemen, Joukion, Kurkijoen ja Tiurulan pogostat. Eteläiseen lääniin Räisälän, Pyhäjärven, Sakkolan ja Raudun pogostat. Pohjoinen ja eteläinen lääni olivat väestö-, verotus- ja taloudellisilta oloiltaan toisistaan paljolti poikkeavia.
Erinomaisen poikkileikkauksen näiden alueiden historiasta 1600-luvun alkupuolelta antaa Käkisalmen läänin maakirja vuodelta 1637. Vuoden 1637 maakirjaa säilytetään Ruotsin valtionarkistossa (Riksarkivet) sarjassa Östersjöprovinsernas guvernements och generalguvernements räkenskaper. Sarjan sisässä asiakirjan tunnus on Kexholms län, jordebok 1637.
Niteeksi sidottu maakirja jakautuu kahtia ruotsinkieliseen ja venäjänkieliseen osaan. Ruotsinkielinen osa (304 sivua ja aukeamaa) käsittää Käkisalmen läänin, lukuun ottamatta Räisälän pogostaa. Räisälä oli läänitettynä vuodesta 1626 lähtien Eerikki Antinpoika Tranalle ja Eerikki Antinpojan kuoltua vuonna 1634 hänen perillisilleen, eikä sitä sen vuoksi merkitty kruunun tilikirjanpitoon. Asiakirjassa ei ole myöskään tietoja Käkisalmen ja Taipaleen kaupunkien eikä vasta perustetun (1632) Sortavalan kaupungin asujaimistosta. Venäjänkielinen osa (222 sivua ja aukeamaa) käsittää Käkisalmen pohjoisen läänin, lukuun ottamatta Sortavalan aluetta.
Ruotsinkielisessä asiakirjassa on seuraavat osat: Käkisalmen pohjoisen läänin maakirja (239 sivua ja aukeamaa), Käkisalmen eteläisen läänin maakirja (23 sivua) ja Käkisalmen pohjoisen ja eteläisen läänin autioluettelo (42 sivua). Pohjoisen läänin maakirjan ruotsin- ja venäjänkielisten toisintojen rakenne on lähes identtinen.
Asiakirja on 12 cm paksu ja sidottu huonokuntoisiin kansiin. Sivujen korkeus on 32,5 cm ja leveys 20,5 cm. Sidos on koottu siten, että pohjoisen läänin jokainen pogosta, eteläisen läänin maakirja ja autioluettelo on laadittu omaan paperiarkkinippuunsa ja niput on sidottu yhteen. Uukuniemestä lähtien kunkin pogostan nippu on erotettu edellisestä ja seuraavasta tyhjällä arkilla, jolloin kunkin pogostan välissä on kaksi tyhjää lehteä. Eteläisen läänin maakirjan erottaa autioluettelosta yksi tyhjä aukeama ja autioluettelon venäläisestä osasta kolme tyhjää aukeamaa.
Venäjänkielisessä osassa kunkin pogostan osuuden viimeisen tyhjän sivun alalaitaan on kirjoitettu ruotsiksi kyseisen pogostan nimi. Ilmeisesti sidontavaiheessa arkkeja on leikattu siten, että tämä merkintä on toisinaan leikkautunut osin pois. Asiakirjassa ei ole Kurkijoen pogostan nimilehteä. Niteen viimeiset kaksi tyhjää sivua ovat repeytyneet irti, samoin venäläisen osan Suistamon nimilehti. Nide on sidonnan kohdalta kärsinyt vesivaurioita. Vauriot ovat varsin pahoja venäjänkielisessä osassa Ilomantsin pogostasta lähtien. Pohjoisen läänin maakirja etenee pogosta pogostalta. Maakirjan venäläisen ja ruotsalaisen osan pogostien keskinäinen järjestys poikkeaa toisistaan:
RUOTSALAINEN osa: Tiurula, Kurkijoki, Joukio, Uukuniemi, Kitee, Tohmajärvi, Liperi, Pielisjärvi, Ilomantsi, Suojärvi, Pälkjärvi, Suistamo, Salmi, Sortavala
VENÄLÄINEN OSA: Tiurula, Kurkijoki, Joukio, Uukuniemi, Kitee, Liperi, Pielisjärvi, Ilomantsi, Tohmajärvi, Suojärvi, Pälkjärvi, Suojärvi, Suistamo, Salmi
Käkisalmen läänin pohjoisosaa käsittelevää osaa ei voida rakenteensa ja funktionsa perusteella pitää maakirjana. Erkki Kuujo puhuukin arviolistoista, joista on koottu tiedot läänin kunkin pogostan arvioverotuksesta yhdeksi kokonaisuudeksi. Venäläisen osan etulehdellä mainitaan, että kyseessä on "okladnaja kniga", joka sisällöltään pitkälti vastaa Kemin volostista 1630-luvulla tehtyä "ocennaja kniga"-nimistä asiakirjaa. Maakirjan venäläisen osan kunkin pogostan alussa ensimmäisellä aukeamalla mainitaan pogostan nimi esimerkiksi "Solomenskoj pogost" (Salmi). Tällaista kunkin pogostan nimilehteä ei ole ruotsalaisessa osassa. Asiakirjan venäläisessä osassa on käytetty pogostan sisäistä sivunumerointia siten, että pogostan nimen ja pitäjän yhteisverotuksesta kertovat aukeamat ovat ilman sivunumeroa. Ruotsalaisessa osassa ei ole asiakirjan omaa sivunumerointia.
Kunkin pogostan osuuden aloittaa yhteisverotuksesta kertova sivu (yhteenvetosivu), jonka tarkastelu havainnollistaa arvioverotusjärjestelmää. Ensimmäisenä luetellaan kerättävien vuotuisten verojen määrät, joista ensin mainitaan kruunun vakituiset verot (ruots. Åhrlige Ränthe Penningar, ven. obročnye den’gi) ja ilmoitetaan alueella olevan sotaväen ylläpitoon kerättävä statiovero (ruots. Statie Penningar, ven. stacejnye den’gi). Kapakkarahan nimellä (ruots. Cabackz Penningar, ven. kabackie den’gi) kerättiin vero talonpoikien yleisestä oikeudesta valmistaa väkijuomia. Seuraavana mainitaan vakinaisen viljaveron määrä tynnyreissä ja kapoissa. Vuodesta toiseen kiinteä pitäjän kanssa sovittu verotussumma, joka on saatu laskemalla edelliset veromäärät yhteen, on ilmoitettu sarakkeissa 'vuosittaiset rahana ja viljana maksettavat verot'.
Komissaari Eerikki Antinpoika Trana asetti Käkisalmen läänin maaherra Magnus Nierothin päiväkirjaansa joulukuussa 1638 tekemän merkinnän mukaan nämä vuotuisen veron määrät vuosina 1629 ja 1630 Käkisalmen läänin palauduttua de la Gardien vuokra-ajan jälkeen kruunulle. Arvi Korhonen kertoo Eerikki Antinpoika Tranasta kirjoittamassaan elämäkerrassa tämän oleskelleen tuohon aikaan Käkisalmessa, mutta Korhosen käsityksen mukaan enemmänkin yksityisasioissa. Koko läänin pitäjittäisten verolukujen asettaminen oli varmasti mittava kruunun antama tehtävä, joka voitiin uskoa vain todelliselle asiantuntijalle; Eerikki Antinpoika oli toiminut pitkän aikaa de la Gardielle vuokrattujen Käkisalmen läänin ja Inkerin alueiden hoitajana.
Seuraavaksi yhteenvetosivulla luetellaan vuotuisesta verosta vähennettävät lyhennykset (Affkordtning), verot, jotka eivät tulleet kruunulle. Näitä olivat läänitettyjen kylien ja talojen verot. Lyhennysten jälkeen saadaan selville kruunulle jäävä verona kerättävä summa. Tila tilalta arvioimalla vuosittain laskettu kunkin pogostan osuus koko pohjoisen läänin veroista ilmoitettiin arvioruplina (Arffwe Rublar).
Arviorupla oli alueen verotusjärjestelmän tekninen yksikkö, jolla ilmoitettiin kunkin pogostan ja tilan osuus läänin kokonaisverotuksesta kyseisenä vuonna. Pitäjän kokonaisruplaluvun jälkeen todetaan, paljonko veroja arvioruplaa kohden on talonpojilta peritty, jolloin saadaan selville talonpoikien maksamien verojen summa. Nämä maksettavien ja maksettujen verojen summat eivät ole täsmälleen samoja, vaan usein talonpojilta on kerätty hieman liikaa veroja ja myös yli- tai alijäämä ilmoitetaan yhteenvedossa. Viimeiseksi ilmoitetaan talonpoikien muut suoritukset, joita ovat päivätyörahat (ruots. Koulu eller Dagzwärkz Penningar, ven. kolovye den’gi) ja myllytullit (Quarn Tolls Penningar, ven. mel'nienye obroki).
Venäläisessä osassa nämä tiedot ovat samat kuin ruotsalaisessa kuitenkin siten, että ruotsalaisessa osassa on koottu yhteen sarakemuodossa tiedot rahaverosta ja viljaverosta. Venäläisessä osassa nämä tiedot on taas eroteltu niin, että pitäjän arvioruplaluvun jälkeen kerrotaan rahaveron määrä ja sen jälkeen omana kokonaisuutenaan viljaveron määrä.
Yhteenvedon jälkeen seuraavassa taulukko-osassa määritellään kunkin maatilan vero-osuus arvioimalla sen verotettava omaisuus. Asiakirjan luonne tulee hyvin esiin Tiurulan pogostan yhteenvetolehdelle kirjatusta selityksestä:
"...täällä pohjoisessa läänissä ei ole mitään tiettyä maakirjaa, vaan rahvas valitsee itselleen arviomiehet, jotka arvioivat heidät vuosittain, jonka mukaan he sen jälkeen suorittavat veronsa..."
Asiakirja ei siis ole oikeastaan maakirja, vaan vuosittaisen arvion mukaan laadittu luettelo talonpoikien verotettavasta omaisuudesta, siis yhden vuoden arvioverokirja eli arvioluettelo.
Taulukon vasemman laidan sarakkeeseen on merkitty kylän ja verotettavan tilan isännän nimi. Oikealle siirryttäessä luetellaan tilan verotettava omaisuus: miehiä, hevosia, varsoja, lehmiä, hiehoja ja härkiä, lampaita, pukkeja ja vuohia, sikoja, kuparia, humalia, teräsjousia, koiria, kalaverkkoja, jänisverkkoja, peltoruista ja ohraa, peltokauraa tynnyreittäin ja kapoittain, kaskiruista ja kaskiohraa, kaskikauraa lyhteinä, heinää, nuottia ja veneitä.
Verotettavan yksikön lukumäärän tai mittayksikön alla on arvioitu verotusarvo. Lopuksi ilmoitetaan arvioveron määrä ruplina ja kopeekkoina ja lievennys edellisestä kopeekkoina. Kunkin pogostan loppuun on merkitty myös verosta vähennettävien läänitettyjen tilojen talonpoikien nimet ja läänityksen haltija.
Poikkeuksena ovat Kurkijoen Ihojärvellä Simon Vässmalle läänitettyinä olleet talonpojat, jotka on merkitty sekä ruotsin- että venäjänkielisessä toisinnossa omaan kyläänsä muiden talonpoikien joukkoon.
|
|
miehiä |
hevosia |
varsoja |
lehmiä |
|
heinää |
nuottia |
veneitä |
Ruplia |
verorupla |
lievennys |
|
Fedko Gregorief |
1 |
2 |
- |
2 |
\ |
2 |
¼ 15 |
1 |
11 |
- |
70 |
|
Iwanka Grössnoij |
1 |
1 |
1 |
2 |
\ |
- |
- |
- |
3 |
50 |
200 |
|
Träska Tråfimof |
1 |
1 |
- |
1 |
\ |
- |
- |
- |
2 |
- |
75 |
* asiakirjan taulukkoa on lyhennetty keskeltä, merkitty \.
Pohjoisen läänin arvioluettelon taulukko-osaa käytettäessä on huomattava, että peltoviljelyksestä saatua satoa kuvaavissa sarakkeissa (sekä ruis ja ohra että kaura), jos satoa on saatu sekä tynnyreitä että kappoja, on verotettava arvo merkitty ruotsinkielisessä osassa yhteenlaskettuna vain kappaluvun ilmoittamaan sarakkeeseen, venäjänkielisessä osassa tynnyriluvun ilmoittavaan sarakkeeseen. Tynnyri ruista tai ohraa on arvioitu 120 äyriksi/kopeekaksi, 2 kappaa 9 ½ äyriksi/kopeekaksi, kauratynnyri 60 äyriksi/kopeekaksi ja 8 kappaa 15 äyriksi/kopeekaksi (pienempiä kappalukuja ei asiakirjassa esiinny).
|
|
|
Åker Rogh och Korn |
|
Åker Haffra |
||
|
|
|
Tonner |
Cappor |
|
Tonner |
Cappor |
|
Häijki Suninpoika |
\ |
1 |
|
\ |
1 |
16 |
|
Marti Koskinen |
\ |
- |
20 |
\ |
1 |
- |
|
Häjcki Mäkeläjnen |
\ |
1 |
4 |
\ |
|
24 |
Rahayksikköinä maakirjan venäläisessä osassa käytetään ruplaa, kopeekkaa ja pineziä. Myös ruotsalainen osa käyttää suurimpana rahayksikkönä ruplaa, mutta kopeekan tilalla esiintyy äyri, joka on samansuuruinen kopeekan kanssa. Kolmantena rahayksikkönä ruotsalaisessa osassa esiintyy penninki (penning) eli (monikossa) thenarer (th:r), joita venäläisessä osassa vastaa pinez.
|
Pälkjärvi |
(ven.) |
1296
rub[lej] 63 kop[eek] 21 pinez |
|
|
(ruots.) |
1296 rub. 63 7/8 ör |
|
Salmi |
(ven.) |
1
rubl’ 55 kop[eek] da 21 pinez s polu |
|
|
(ruots.) |
1 rub.: 55 ör: 21 ½ penningar |
|
|
(ven.) |
15 pinezej |
|
|
(ruots.) |
15 penningar |
|
Kurkijoki |
(ven.) |
po 70 kop[eek] po 1 pinezi |
|
|
(ruots.) |
70 ör 1 th:r (thenarer) |
Tämä on mielenkiintoinen yhdistelmä kahdesta rahajärjestelmästä. Perustana on 100-jakoinen venäläinen raha ruplina ja kopeekoina. Tämän osoittaa jo veroyksiköiden summan (arvioruplan) laskutapa tilakohtaisessa tarkastelussa. Yhteenvetolehdillä on summiin tullut kopeekkaa (äyriä) pienemmäksi jakautuvia rahayksiköitä, jona on käytetty ruotsalaiseen 32-jakoiseen rahajärjestelmään liittyvää penninkiä (1 äyri/kopeekka = 24 penninkiä/pinez). Penningille on kehitetty venäjänkieliseksi vastineeksi "pinez". Verolaskelmissa käytettiin kuparirahayksiköitä.
Viljaveron määrä on ilmoitettu asiakirjan venäläisessä osassa samoin kuin ruotsalaisessa tynnyreinä (bočka) ja kappoina (kappa), jotka kummassakin ovat samansuuruisia. Viljaveron yhteydessä esiintyy kuitenkin ongelmallinen määrän ilmaus "vytok" esim.: "po 7 kap” da 5 6-h vytok kappy" (Joukio), (numerot on esitetty kyrillisin kirjaimin). ’Vytok’ tarkoittaa tässä sanaa ’osa’, eli veronalaista viljaa olisi ollut "seitsemän kappaa ja 5/6 kappaa". Ruotsalaisessa tekstissä asia onkin ilmaistu juuri täten.
Murtoluvut esitetään useimmissa maakirjan venäläisen osan tapauksista ylläesitetyssä muodossa. Muutaman kerran on käytetty arabialaisin numeroin ilmoitettua murtolukua esim. Kurkijoen pogostassa: "1140 boč[ek] 11 kap” 1/8" tai murtoluku on ilmoitettu sanojen četvert’ - neljännes ja (v)os'mina - kahdeksasosa avulla esim.: "647 boč[ek] 31 kap[pa] 3 četverti (Kitee), 387 boč[ek] 22 kap[py] 5 vos'min (Tohmajärvi). Nämä muodot esiintyvät tekstissä rinnan vytok-sanan avulla muodostettujen murtolukujen kanssa.
Mittayksikkönä on käytetty myös kerran suomenkielistä nimitystä leiviskä (tekstissä mon. gen. 'leiviškov').
Pielisjärven pogostasta on kannettu veroa kuivakalasta, ja veromäärä on ilmoitettu leiviskä -mitalla, josta on saatu venäläinen vastine translitteroimalla suomalainen sana: ” ščyyhih nalogu platjat s pogostu 150 leiviškov”.
Pyhäjärven, Sakkolan ja Raudun pogostat käsittävä eteläisen läänin maakirja perustuu maan verotukseen eikä ole siten arvioluettelo. Verotettavan tilan alaa kuvaavana yksikkönä on aatra eli aura (adra). Eteläisen läänin maakirjassa käytetään ruotsalaisia rahayksiköitä. Vasemmanpuoleisimmassa asiakirjan sarakkeessa (huomautussarake) on mainittu, jos tila on autio, joskus myös autioitumisen syy kuten köyhyys tai muutto.
Autioiksi laskettiin sekä asumattomiksi jääneet tilat että myös asutut tilat, jotka eivät köyhyyden vuoksi kyenneet maksamaan lainkaan veroja (ns. kameraalisesti autiot tilat eli veroautiot). Tilan ollessa läänityksenä mainitaan huomautussarakkeessa lääninhaltijan nimi. Seuraavassa sarakkeessa ilmoitetaan tilan aatraluku ja siitä seuraavina kylän ja tilallisen nimi, rahaverot ja viljaverot. Myös asiakirjaan merkityt aatrat perustuvat komissaari Eerikki Antinpoika Tranan vuosina 1629 ja 1630 asettamiin lukuihin. Maaherra Magnus Nieroth ilmoittaa päiväkirjassaan eteläisen läänin verotukseksi jokaiselta aatralta 6 hopeatalaria sekä 6 tynnyriä viljaa ja lisäksi yksi hopeatalari heinistä.
|
|
Aatroja |
|
Rahaa |
Viljaa |
||
|
|
|
|
talaria |
äyriä |
tynnyreitä |
kappaa |
|
|
½ |
Olof Pickå |
7 |
- |
3 |
- |
|
|
½ |
Simon Pickå |
7 |
- |
3 |
- |
|
För fattigdom skull Ödhelagt * |
1 |
Staffan Halfwar |
14 |
- |
6 |
- |
|
|
1 |
Walkia Mäki |
14 |
- |
6 |
- |
* Köyhyyden takia autiona (veroautio).
Eteläisen läänin maakirjassa esiintyvät talarit ovat kuparirahaa. Ruotsin valtakunnan siirtymisen kuparirahakantaan toteutti kuningas Kustaa II Aadolf vuosina 1624-1625. Liikkeelle laskettiin sekä kupari- että hopearahaa, joiden oli tarkoitus olla kiinteässä suhteessa toisiinsa. Tällöin jouduttiin rahajärjestelmässä kaksoislaskentaan hopearahoissa ja kuparirahoissa. Asiantila säilyi aina vuoteen 1776. Tullessaan käyttöön kuparitalari oli samanarvoinen hopeatalarin kanssa, mutta kun kuparin hinta laski, laski myös kuparirahan arvo. Hintasuhteet olivat 1600-luvulla seuraavat:
v.
1625 1 hopeatalari = 1 kuparitalaria
v. 1633 1 hopeatalari = 2 kuparitalaria
v. 1643 1 hopeatalari = 2½ kuparitalaria
v. 1665 1 hopeatalari = 3 kuparitalaria
Tämän jälkeen rahojen hintasuhde pysyi muuttumattomana. Vuoden 1637 maakirjassa noudatetaan vuoden 1633 mukaista rahojen keskinäistä hintasuhdetta 1:2. Maakirjassa rahayksiköt ovat kuparitalareita, jolloin rahaveroa tulee Nierothin mukaan maksettavaksi 12 kuparitalaria aatraa kohden. Rahaveroon on lisätty myös heinästä peritty hopeatalari eli 2 kuparitalaria, jolloin aatraa kohden tulee talonpojan maksettavaksi 14 kuparitalaria.
Pohjoisen ja eteläisen läänin autioluettelossa pohjoisen läänin osuus etenee pogostittain ja kylittäin, eteläisestä läänistä on mainittu vain pogostat ja niiden alla autiot ilman kylämerkintää. Autioluettelo käsittää asumattomiksi jääneet tilat, joiden pelloilta tai niityiltä talonpojat keräsivät verotettavaa satoa. Luettelossa on siis vain ne autioiksi jääneet tilat, joilta talonpojat keräsivät verotettavaa satoa. Kylän nimen alla on verotettavien talonpoikien nimet ja ilmoitettu kenen autiosta verotettavaa satoa on nautittu.
Satoa kuvaavat sarakkeet ovat: ruista, ohraa ja kauraa kukin tynnyreinä (T) ja kappoina (C) sekä heinää. Heinäsadon määrää kuvaamaan on käytetty yleensä kesäkuormaa (lass) mutta joskus myös parmasta.
|
|
Ruis |
Ohra |
Kaura |
Heinä |
|||
|
T |
C |
T |
C |
T |
C |
Lass |
|
|
Jäfsiko
Gregorief af Jeremias Ödhe |
- |
- |
- |
- |
2 |
16 |
1 |
|
Åndruska Moredin af Moijcijass Ödhe |
- |
- |
- |
- |
1 |
8 |
¼ |
Alkuperäisessä niteessä on ensin asiakirjan ruotsalainen ja sitten venäläinen osa. Kuitenkin näyttää ilmeiseltä, että vuoden 1637 arvioluettelon venäjänkielinen toisinto on laadittu ensiksi ja ruotsinkielinen versio olisi tästä tehty käännös. Tästä on sekä muista asiakirjoista että arvioluettelosta itsestään saatavia todisteita. Vuodelta 1637 on Ruotsin valtionarkistossa maakirjan lisäksi Östersjöprovinsernas räkenskaper -sarjassa Käkisalmen läänintilien laskelma pysyvistä veroista. Siinä mainitaan tuon vuoden verollepanon ja läänintilien olevan Hindrich Pijperin laatimia. Käkisalmen läänin maaherra Magnus Nieroth kirjoitti päiväkirjaansa vuoden 1638 joulukuussa:
”…mikä on nähtävänä siitä arviokirjasta, jonka Pijper venäläisestä arviokirjasta on asettanut (kääntänyt) ja laskenut, joskaan minä en sitä tähän päivään mennessä ole nähnyt enkä tarkastanut, vaan pelkästään eri osapuolet ovat sen asettaneet Pijperin itse allekirjoittaman laskelman mukaan.”
Ruotsalainen raha:
v. 1624
1 kuparitalari =
32 kupariäyriä = 768 kuparipenninkiä
1 kupariäyri = 24 kuparipenninkiä
Venäläinen raha:
v. 1534 1 hopearupla 100 hopeakopeekkaa = 200 hopeatenkaa
Venäläisen ja ruotsalaisen rahan suhde:
1 rupla = 3 talaria
1 kopeekka = 1 äyri
Asiakirjoissa esiintyvät ruotsinkieliset rahayksiköt:
äyri = öre, penninki = penning (ven. pinez), denaareja
(monikko) = thenarer,
talari = daler, rupla = (lyh.) rubl., tenka = denga
1500-luku
1 aatra = 3 obsaa = 3 jousta
1 tynnyrinala = 0,462 ha
v. 1622 1 obsa = 30 tynnyrinalaa
1 viljatynnyri = n. 146,5 litraa (tunna, tunnor)
1 kappa = n. 4,6 litraa (cappa, cappor)
1 tynnyri = 32 kappaa
1 leiviskä = 8,5 - 10 kg (lispund)
1 naula = n. 425 grammaa
(markpund)
1 parmas heiniä = n. 408 kg
(parmas)
1 kesäkuorma = n. 204 kg (lass)
1 parmas = 2 kesäkuormaa
1 kappale (styck, stycker)
1 lyhde (bandh)
* Vain tynnyrinala on pinnanalan mitta. Obsa, jousi ja aatra ovat veroteknisiä termejä, joihin vaikutti maan laatu, omaisuus ja muu vauraus.
Seuraavaksi tässä julkaisussa käydään läpi alkuperäisen maakirjan sisältö sivu sivulta, siten että tuon ajan vanha käsiala ja merkistö on käännetty helpommin luettavaan muotoon. Julkaisu on myöskin kaksikielinen, eli sama sisältö löytyy myös venäjäksi.
Esimerkkisivu tässä.